Merikarvialla mielenkiintoinen reitti
Merikarvialla ei liene odotettavissa näin hurjia ilmalentoja kuin Kouvolassa Juho Annala onnistui tekemään. Kuva: Kari Kaistinen
Reittijohtaja Arto Kallioinen kertoi Merikievarissa ajetun viimeksi rallia vuonna 1991, ja jopa samalla päivämäärällä. Aikaa on siitä siis 21 vuotta, joten nykyisillä Ralli SM -sarjan kuljettajilla tuskin on mielikuvaa sen kisan reitistä.
"Reitti onkin kokonaan uusi, kuten ovat tekijätkin", jutteli Kallioinen.
Merikarvian SM-rallin reitti onkin lähes kokonaan Kallioisen käsikirjoituksen mukaan rakennettu. Joitain muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiin piti tehdä, sillä samana lauantaina reitin varrella järjestetään sekä häät että hautajaiset. Jotta häiriöitä ei tapahtumiin aiheuteta puolin tai toisin, pientä "justeerausta" piti tehdä ajosuuntaan parissa kohdassa.
"Kaikki on nyt suunniteltu niin, ettei saattojen tai muidenkaan seikkojen suhteen tarvitse erikoiskokeita keskeyttää."
Merikarvian SM-rallissa ajetaan ensin kaksi erikoiskoetta, sitten tullaan huoltoon, minkä jälkeen ajetaan taas kaksi erikoiskoetta ja tullaan toiseen huoltoon ennen viimeistä, viidettä erikoiskoetta.
"Viimeinen erikoiskoe onkin sellainen, että mitään ei ole vielä ratkaistu eikä mitään tiedotteita kannata kirjoitella ennen kuin EK 5 on ajettu", ohjeistaa Kallioinen.
Alkuosa kisasta ajetaan melko lailla, reittijohtajan sanojen mukaan "perinteisillä satakuntalaisilla ralliteillä". Kallioinen kuvailee niitä teiksi, joilla täytyy ajaa tietä myöten, oikoa ei kannata. Kovinkaan paljoa ei ole ylityksiä, peltomaisemassa puolittain kuulemma ajetaan. Reitin kokonaispituus on 299, mistä viiteen erikoiskokeeseen on päästy 102 kilometrillä.
EK 1 on 14,9 kilometrin mittainen. Alku on sitä kuuluista perinteistä satakuntalaista tietä, loppuosa nopeampaa valtiontietä. Myös EK 2 on 14,9 kilometriä. Kakkoseen sopii täsmälleen sama luonnehdinta kuin ykköseenkin.
"Tämän pätkän alkuosaa on ajettu joskus 2000-luvun puolivälissä niin kesä- kuin talvirallissakin", paljastaa Kallioinen.
EK 3 on myös 14,9 kilometriä, ja noudattelee samaa kaavaa kuin ykkönen ja kakkonenkin: alku hitaampaa pikkutietä, mikä vaihtuu lopuksi isommaksi ja nopeammaksi valtiontieksi.
"Tarkoituksella olen noudattanut tätä samaa kaavaa teitä valitessani, sillä on järkevämpää aloittaa hitaasti ja sitten nostaa vauhtia. Tällä yritämme välttyä kovilta ulosajoilta."
EK 4 on kisan lyhyin, mutta sekin noin 13-kilometrinen. Alussa noin kilometrin verran on asfalttia. EK on nopeaa ja haastavaa valtiontietä; jonkin verran ylityksiä ja näkemäesteitä.
"Nuotti pitää täällä olla kunnossa", toteaa reittijohtaja.
Viimeinen erikoiskoe on sitten kisan vaativin. Pituutta on peräti 44 kilometriä, mihin reittijohtajan mukaan mahtuu kaikenlaista luonnetta. Yksityistietä on paljon, alle puolet pituudesta on valtiontietä.
"Tarkasti täällä on ajettava. Yksityistieosuuksilla voi hävitä paljon. Ison tien osuudet ovat sitten sellaisia, että täällä täytyy uskaltaa ajaa."
Viitospätkällä on myös noin 250 metrin pätkä kivisiltaa, jossa järvi on molemmin puolin.
"Kuukausi sitten tuo pätkä oli vielä veden alla, mutta nyt näyttää hyvältä."
Reittijohtaja Kallioinen on iloinen siitä, että tiet ovat hyvässä kunnossa, eivätkä pohjanmaalla tällä hetkellä vellovat tulvat ja sateet ole reitin alueella vaikeuttaneet elämää.
"Loppupäähän suosittelisin katsojia menemään, siellä nähdään sitten, kenen kunto on kestänyt vaativan viimeisen pätkän. Taitaa olla niin, että minuuttikellollakin voi mitata kuskien eroja, ei tarvita sekuntikelloja", toteaa Kallioinen.
