Mika Karppasen kilpailukausi Pohjoimaiden mestaruussarjassa yhtä vuoristorataa: ”Laji antoi, laji otti”
Pohjoismaiden rallimestaruussarjassa ajaneen Mika Karppasen kilpailukausi sai päätöksen ristiriitaisissa tunnelmissa. Kovin odotuksin sarjaan lähtenyt Karppanen haki huipputulosta, mutta hyvin tunnettu tosiasia on, miten onnellakin on sijansa näissä hommissa.
Kilpailukausi aloitettiin mukavissa tunnelmissa Ruotsista. Kartanlukijana toimivan Saku Hämäläisen kanssa rima asetettiin poikkeuksellisen korkealle ja se myös tarkoitti riskirajan nostoa,
- kyllä Ruotsiin lähdettiin hakemaan pisteitä kärkipäästä ja koin olevani sillä tasolla, missä tiedän kykeneväni ajamaan. Ja näkyihän se tilanteiden lisääntymisenä, sillä poistuminen tieltä oli pariin otteeseen lähellä, kertaa Karppanen kauden aloitusta.
Ruotsissa autoon iski tekninen vika ja miehistön toiveet kirkkaimmista sijoista haihtuivat taivaan tuuliin. Tyhjin käsin ei kuitenkaan kotiin tarvinnut lähteä, sillä pisteitä ropisi miehistön tilille mukavasti ja sarjan pistelaskusysteemin ollessa vähintäänkin erikoinen, suunnattiin hyvillä mielin kotimaan kamaralle. Edellisen kisan pisteet kun vahvistuvat sitä mukaan, miten osallistut seuraaviin osakilpailuihin.
Sarjan toinen osakilpailu kurvailtiin Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoen maisemissa. Keliolosuhteet olivat osin haastavat ja toivat mausteensa ajamiseen. Näistä huolimatta miehistö onnistui ja rallia päästiin ajamaan ilman murheita. Pisteitä kilpailun jälkeen oli siinä määrin, että ne oikeuttivat Karppaselle luokkansa toisen sijan. Tiimin sisällä tämä tuotti suuria odotuksia tulevaa kohtaan.
”Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa”
Vanha viisaus pätee edelleen ja KHMK – racingin osalta tätä totuutta päästiin mutustelemaan Norjaan saakka. Kilpailuissa siirttyttiin soralta asfaltille ja Karppasen kokemus alustasta oli vuosien varrella kertynyt kohtuullisen hyväksi. Se myös loi hieman valheellisen tunteen, miten Norjasta haetaan varmat pisteet. Lataus kisan alla oli kova,
- Kyllä siinä pääsi unohtumaan vallitsevat totuudet. Aina ei homma ole omissa käsissä ja kun auton tekniikka petti ensimmäiselle erikoiskokeelle, alkoi aikuisen miehen alahuuli väpättämään, toteaa Mika pettymyksestä minkä epäonni aiheutti.
Norjassa Toyota Yaris GR kilpa-auton vaihdelaatikko tuli tiensä päähän ja peli oli sitä myöden selvä. Miehistölle jäi käteen hiljainen kotimatka. Mika kertookin keskeytyksen olleen uransa kovimpia pettymyksiä, vaikka isompiakin ruttuja on matkan varrelle sattunut.
”Lakeuksilla tulvien kanssa pärjätään, euroopassa ne ovat oma lukunsa”
Norjan pettymystä ei kovin kauan tarvinnut pureskella, sillä epäonni oli astunut tiimin pilttuuseen hieman pidemmälle vierailulle. Hajonneen vaihdelaatikon tilanne oli se, että osatoimittaja halusi vaihteiston tutkittavaksi Tsekkeihin omalle tehtaalleen eikä vaihtoehtoja annettu. Tiimi laskeskeli, että ajallisesti tulee
olemaan tiukkaa, mikäli kauden päätösosakilpailuun Tanskassa aiotaan osallistua,
- laitettiin paketti hyvässä toivossa matkaan ja aloitettiin kisavalmistelut. Siinä kävi mielessä, että näin vastaavan vaihdelaatikon myynnissä Norjan kisasta palatessamme, eikä reitiltä olisi tarvinnut montaa kilometriä poiketa. En ajatukselle siinä hetkessä enempää aikaa suonut. Olisi kyllä pitänyt, toteaa Mika hetkestä joka osaltaan päätti kilpailukauden.
Joskus voisi erään laulun mukaan sanailla ”jos mulla ei olis epäonnea, mulla ei olisi onnea lainkaan”. Vaihdelaatikon kanssa moninaiset vaiheet jatkuivat ja tiimin sisällä seurattiin silmä herkeämättä, miksi lähetys junnaa kuriirin varastossa kolmatta päivää. Tiedusteluihin saatiin ympäripyöreä vastaus keliolosuhteista ja liikenneongelmista,
- ensimmäinen ajatus oli, että nyt on kuriirilla jotain säätöä, mitä eivät halua myöntää. Illan hämärissä kun saavuin kotiin ja laitoin television päälle, valkeni kuitenkin totuus. Äkilliset rankkasateet olivat muuttaneet osan Tsekeistä uimaltaaksi, jossa autot uiskentelivat kaduilla. Annoin synninpäästön kuriirille, heidän terminaalinsa oli pahalla tuhoalueella. Se oli hetki, kun globaalit ongelmat tulivat vasten kasvoja, valottaa Karppanen tiimin käänteitä vaihdelaatikon parissa.
Kilpailukausi tuli näin ollen päätökseen ennen aikojaan, sillä tiimi joutui niin sanotusti tekemättömään paikkaan. Ja mitä siihen Ruotsista löytyneeseen vaihdelaatikkoon tulee, niin se on nyt hankittuna varaosaksi pahan päivän varalle.
”Lopputunnelmissa positiivisen puolella”
Karppanen summaa kauden olleen lopuksi positiivinen kokemus, jossa laji jälleen antoi sekä otti. Yksittäiseksi huippukohdaksi jäi Vetomies -kilpailussa kellotettu yleiskilpailun seitsemänneksi kovin aika legendaariselle Ruuhimäen erikoiskokeelle. Ja tämä ranskalaisen kartanlukijan kanssa, joka luki nuottia suomenkielellä, ilman suomenkielen taitoa. Toki myös mestaruussarjan alkukausi oli hyvin antoisa ja kasvatti itseluottamusta tekemiseen isosti. Eikä se loppusijoituskaan mestaruussarjassa jäänyt hävettämään, sillä miehistö kuittaa hyvin sujuneen alkukauden johdosta luokastaan palkinnoksi hopeaa.
Tulevaisuuden suunnitelmista puhuttaessa Karppanen raottaa ajatuksiaan sen verran, että uusintakierros Pohjoismaiden mestaruussarjassa kiinnostaisi. Yhteistyötahojen kanssa tätä tarkastellaankin varteenotettavana vaihtoehtona,
- kokonaiskuva sarjasta oli todella positiivinen ja vastakaikua tälle on tullut myös yhteistyökumppaneiden suunnalta. Siitä lähdetään suunnitelmia sitten rakentamaan, päättää Karppanen ja esittää vielä lopuksi isot kiitokset mukana kulkeville huoltomiehille sekä yhteistyötahoille.
Kuva: Daniel Hallsten
