Niko Mäkinen jatkaa SM3-luokassa ensi kaudella
Rallin SM-kausi päättyi Tampereella syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Mäkinen ja kartanlukija Antti Haapala ajoivat siellä nousujohteisen kilpailun, pienistä vaikeuksista huolimatta. Se jätti kuluneesta vuodesta hyvän maun, vaikka kauteen mahtui monta tarinaa, joista kaikki eivät ihan satukirjan mukaan onnelliseen loppuun päättyneetkään.
- Alku oli lupaava. Rallitettiin Tunturissa niin maan perusteellisesti, ensimmäiset pätkät, ja sitten tapahtui sellaista mitä en ole ennen kokenut. Jäi vaihdekeppi käteen. Se meni yksinkertaisesti poikki, ja vielä sellaisesta paikasta ettei sitä voinut mitenkään paikan päällä korjata. Siellä me sitten Antin (kartanlukija Antti Haapala) kanssa ihailtiin Lapin maisemia parinkymmenen asteen pakkasessa monta tuntia ja katseltiin muiden menoa. Pikkuisen söi miestä.
Tunturirallin pettymyksen jälkeen talvella ajettiin vielä Mikkelissä ja Nilsiässä. Sijoitukset olivat viides ja kymmenes.
- Mikkelistä jäi mieleen ihan kohtuullisen sijoituksen lisäksi yksi ylipitkä, tai ainakin ilmava lento. Vedettiin turhan kovaa yhdelle nypylle ja oltiin hetken mäkihyppyfiiliksissä. Mutta tulipa testattua auton lento-ominaisuudet, alastulo ei ehkä ihan telemarkkia ollut. Nilsiä meni ihan pipariksi. Autosta katosivat tehot jo alkutaipaleella, eikä tahmealla menolla enää rytmiin päässyt.
Kesän kilpailujen alla auto oli huollettu ja vähän kolhuja saaneet osat vaihdettu uusiin, joten kaksikon into nurmen orastaessa oli kova. Kesällä ajettiin Riihimäellä ja Kouvolassa, sijoitukset olivat kuudes ja kahdeksas.
- Talvella tuli vähän rytkytettyä autoraukkaa, joten taka-akseli ja vähän muitakin osia piti uusia. Onneksi meillä on porukassa päteviä kavereita, laite oli tip top kunnossa kun päästiin Riihimäelle. Siellä alku oli kuitenkin liian varovainen, mutta kun yksi pätkä vedettiin takaluukku auki niin saatiin hapen lisäksi vähän sisua. Loppukiri jätti hyvän maun, pikkasen harmitti kun viides sija jäi vielä sekunnin päähän.
Kouvolassa ajateltiin räväyttää, se tavallaan onnistuikin. Räjäytettiin rengas kiveen vitosella, ja siinä vanteella ajellessa mentiin minne sattuu ja pudottiin tuloksissa. Kisasta jäi kuitenkin hyvääkin muistoihin. Ajettiin toiseksi viimeisellä eekoolla kolmanneksi, pari sekuntia tuli kärjeltä takkiin, ja viimeiselle lyhyelle pätkälle saatiin jaettu pohja-aika. Se tuntui kesän päätteeksi hyvältä.
Syksyn aikana ajettiin vielä kaksi kilpailua, Uusikaupunki ja Tampere. Viimeisessä osakilpailussa, kuten ensimmäisessäkin jaettiin korotetut SM-pisteet. Uudessakaupungissa Mäkinen ajoi seitsemänneksi ja Tampereella tuli kauden paras tulos, palkintokorokepaikkaan jäi eroa vain muutama sekunti.
- Ukista ei paljoa kerrottavaa jäänyt. Kisan jälkeen auton data lähetettiin tutkintaan, ja sen seurauksena vaihdetiin turbo. Meno Mansessa olikin sitten ihan erilaista. Auto tuntui pirteältä kuin nuorukainen juhannusyönä. Nuotteja Tampereen seudulla raapustettaessa oli aika spesiaali olo, sumu oli melkoisen sakea koko päivän. Kisa lähti hyvin käyntiin, oltiin toisena kunnes vähän mokattiin. Kaveri oli ajanut ulos aika rajusti, ja katsottiin että jotain siellä heilutetaan. Pysähdyn täydestä kyydistä, mutta meille näytettiinkin että voidaan jatkaa matkaa. No, se ei harmittanut koska kyllä turvallisuus menee kaiken muun edelle. Loppu tultiin niin kovaa kuin voitiin, ajaminen sujui kuin tanssi mutta autossa oli häikkää kun kytkin alkoi luistamaan. Päästiin kuitenkin maaliin, ja vaikka siinä hetken harmitti kolmossijan karkaaminen niin tuntui hyvältä päättää kausi ajon osalta onnistuneesti.
Kauden muistelemisen jälkeen on kiitosten aika.
- Kovin tuki tulee isältä. Harvoin se mua alkaa opettamaan kun tietää että teen aina parhaani ja osaan kyllä jos vain saan iskun päälle. Mutta isä on yksi avaintekijä tämän koko homman onnistumiseen, etenkin kyseisen herran viisaat tsemppaukset ovat tärkeitä, ne tuovat lisäpotkua omaan tekemiseen ja sitä kautta onnistumisiakin kauden aikana tuli. Myös huollon puolesta saatiin hommat pelittämään hienosti ja toivon, että samat kaverit ovat vielä ensi vuonnakin mukana kisareissuilla! Haluan vielä kerran kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, huoltoa, kartturia, isää ja koko perhettä, taustajoukkoja, kannustajia ja muita hengessä mukana olleita menneestä kaudesta, Niko Mäkinen päättää.
Kuten Mäkinen kertoi, huollon merkitys kilpailun läpiviemiseen on suuri. Juha Hietanen on kulkenut tiimin mukana koko kauden.
- Kyllä se vaatii sitoutumista, kun on hommaan lähtenyt. Joskus ”hoppien” kulta-aikana piti olla viinapäätäkin, nykyään toimitaan ammattimaisesti ja ollaan koko ajan skarppina jos tulee yllättäviä tilanteita eteen. Kisapäivä on aika tiukka, mutta kyllä siinä vähän luppoaikaakin on, se käytetään yleensä lepoon, syömiseen ja seurataan miten pojat pätkillä menevät. Meillä on hyvä työnjako tiimissä, vaikka toisinaan joudutaan kaikki tekemään kaikkea. Olen mä ollut kokkinakin, kukaan ei valittanut eikä joutunut hospitaliin, joten taisin onnistua. Kokki sai elää, veistelee tiimin huoltomies Hietanen.
Puistohulmi Racingin vetäjänä toimii Nikon isä Vesa Mäkinen. Hän on ollut poikansa apuna ja tukena kaudesta toiseen ja muistelee mennyttä vuotta.
- Kausi alkoi suurin toivein Tunturissa ja hyvältähän se näyttikin ennen vaihdekepin katkeamista. Oli pirun hankala lähtökohta, kun sieltä tuli nolla pistettä. Kokonaisuudessaan kausi jäi alle tavoitteen, mutta luokkakin on kivikova, eikä siellä vahingossa tai ilmaiseksi sijoituksia saa. Matkan varrella kuitenkin tuli väläytyksiä useaan otteeseen ihan kärkivauhdistakin, silloin kun kaikki vain toimi. Joten vauhti kyllä riittää kunhan ongelmat selätetään. Pikkuisen uskon puute vaivasi Nikoakin matkan varrella, kun oli pientä ongelmaa kisasta toiseen eikä ottanut onnistuakseen. Mutta jostain sitten sitä latausta aina löytyi ja sen huomasi kyllä joka asiasta milloin se oli päällä, niin kisoissa kun vapaa-aikanakin.
- Kaudella 2018 jatketaan Ford Motorcraftin lipun alla samassa luokassa ja samalla autolla, tavoite on podiumpaikat ja kauden päätteeksi mitali. Nyt ollaan tiiminä paljon viisaampia myös auton kanssa, ja kun tehdään kaikki pykälää paremmin niin sehän riittää.
- Sitten täytyy antaa suuri kiitos kaikille yhteistyökumppaneille. On mahtavaa että olette mukana tällä matkalla, ilman teitä tämä ei olisi mahdollista. Kuin ei myöskään ilman kotijoukkojen tukea. Ja meidän huolto, ne heput paiskii pyyteettömästi hommia, siinä on rautainen sakki. Ystävät, tuttavat ja kannustusjoukot, suuri kiitos, teitä kaikkia tarvitsemme myös jatkossa että homma toimii, Vesa Mäkinen päättää.
Kuva: Toni Lönnroos
