Riku Tahko lopettaa kilpailu-uransa
“NO EI MUSTA SIT TULLU KILPA-AUTOILIJAA"
MITÄ SAAVUTIN?
Vaikka ammattilaisuus jäi nyt saavuttamatta, olen ylpeä siitä, mitä kaikkea olen tämän lajin parissa saanut aikaan. 20 vuotta olen saanut ajaa kilpaa. Niistä monta vuotta huipputasolla, eri sarjoissa, eri lajeissa ja erilaisilla hienoilla autoilla. Olen nähnyt mitä tämä on lajin absoluuttisella huipulla. Olen nähnyt mitä on työskentely ammattilaistiimien kanssa ja miten isot tallit työskentelevät. Olen myös kokenut sen, miltä tuntuu olla urheilija, jota fanitetaan ja kenen nimikirjoituksia pyydetään.
Olen ylpeä mun kahdesta SM-mitalista, jotka ovat tulleet rallin eri aikakausilta. Mulle tärkeä saavutus on myös se, että mulla on SM-mitali sekä rallicrossin että rallin kuninkuusluokista.
Mä sain ajaa MM-ralleja, EM-rallicrossia ja Gymkhana-kisoja ympäri maailmaa. Sain pyörittää omaa tiimiä molemmissa lajeissa ja edustaa tunnettuja automerkkejä ja brändejä yhdistäen markkinoinnin mun intohimoon eli kilpa-autoiluun. Rallista tuli mulle työ. Ei suoraan kuskina, mutta sen ympärille pystyin rakentamaan uran tv- ja radiokommentaattorina, brändilähettiläänä ja urheilupersoonana. Olen siitä ylpeä.
MITÄ JÄI SAAVUTTAMATTA?
Tuloksellisesti saavuttamatta jäi paljonkin. En saavuttanut isoja voittoja tai mestaruuksia. Lähellä oli, mutta ei riittänyt. Musta tuntuu, että vaikka olin mielestäni parempi kuski kuin tulokset kertovat, niin ei riittänyt. Taidot ei vaan riittäneet huipulle.
Sain niin monta mahdollisuutta, että olis pitänyt pystyä käyttämään ne paremmin. Ehkä ei ollut riittäviä taitojakaan. Keskittyminen saattoi kohdistua liiaksi kilpailun ulkopuolisiin asioihin. Olisi pitänyt keskittyä vielä enemmän vain urheilusuoritukseen.
2018 mun olisi pitänyt voittaa rallicrossin Suomen mestaruus. Se oli mun. 2020 olisi pitänyt voittaa SM2-luokan mestaruus rallissa. Sekin oli mun. 2012 Jyväskylässä mun ei olisi pitäny kipata Miniä Ouninpohjassa, vaan ajaa ensimmäinen WRC-kisa maaliin.
Tänä vuonna yritin oikeesti kaikkeni, kun sain paremman auton alle. Ei riittänyt. Tuli liikaa virheitä, kun kalusto ois vihdoin antanut mahdollisuuden. Paljon jäi uralta tuloksellisesti hampaankoloon, mutta kaikista ei tuu mestareita, vaikka kuinka perkeleesti puristaa rattia vuodesta toiseen.
KIITOS
Faija ei koskaan antanut periksi. Ei edes nyt, kun mä päätin antaa periksi. Monta kertaa aiemminkin, kun rahat on ollut loppu ja auto on ollut palasina, ja mä olen ollut valmis luovuttamaan, niin Päällikkö ei ole antanut periksi, vaan saanut minutkin jatkamaan.
Kiitokset kartanlukijoille. Erityisesti toki Markus Soiniselle, jonka kanssa kierrettiin yli 10 vuotta, mutta myös muille. Yhtään huonoa reissua ei ole ollut, kaikilta olen oppinut jotain.
Monster Energylle kiitos, että teitte musta urheilijan ja näytitte mitä se elämä urheilijana voi olla. Monster vei mua ja mun autoa ympäri maailmaa Etelä-Afrikkaa myöten.
MITÄ SEURAAVAKSI?
Elämä, eikä edes yrittäminen lopu tähän. Tulen tekemään paljon mielenkiintoisia juttuja nykyistenkin kumppanien kanssa. Käsillä on mielenkiintoinen autoprojekti, josta keväämmällä toivottavasti lisää. Tämä laji antoi mulle 20 vuoden aikana valtavasti, mutta nyt on aika nauttia elämästä eri tavalla. Nyt on oikea vaihe antaa aikaa muillekin kuin itselle. Nyt on oikea hetki antaa aikaa perheelle.
Helsingissä 16. Joulukuuta 2023
Riku Tahko
Kuva: Teemu Lautamies
